Mietin viime vuonna, että kun kuolen, niin minne pääsen/joudun. Sillä en usko Jumalaan, oikeastaan vihaan Jumalaa, älkää kysykö miksi, en jaksa nyt selittää. Niin, taivas olisi muuten hyvä paikka, mutta en halua olla osa Jumalan valtakuntaa. Niin, sitten mieleeni pälkähti oma maailma. Kuvittelen oman maailman sellaiseksi, jonka ihminen on itse luonut omilla hyvillä teoillaan. Omassa maailmassa ei tunneta pahaa. Ja ei ole lainkaan väliä kuinka paljon pahaa olet tehnyt, sillä jokainen on tehnyt myös jotain hyvää, ja mitä enemmän hyvää olet tehnyt, sen kukoistavampi oma maailmasi on. Tiedän että tämä kuulostaa tyhmältä, mutta suurin syy siihen, että uskon omaan maailmaan on se, että minusta on todella epäreilua, että vain osa pääsee taivaaseen ja osa joutuu helvettiin. Totta kai jokaisen pitää ottaa vastuu omista teoistaan, mutta kaikki tekevät virheitä. Jopa ne jotka pääsevät taivaaseen, he eivät ole vain tehneet yhtä isoja virheitä kuin ne jotka joutuvat helvettiin. Mutta se juuri on minusta epäreilua, sillä minusta pitäisi miettiä enemmän niitä hyviä asioita, joita ihminen on tehnyt, eikä vain keskittyä virheisiin, kukaan ei ole täydellinen. Se ottaa minua todella aivoon. Joten, siitä lähtien kun keksin oman maailman, olen ajatellut kuolemaa paljon keveimmin mielin.

Olisi kiva kuulla mielipiteenne tästä

näkemyksestäni ja kuolemasta yleensä.